Elämä on laiffii

Sisulla ei ihan ole vielä tämä luoksetulo hallussa. Tai hyvin on vahvistumassa, mutta joskus joku hyvinkin kaukainen juttu pitää käydä tarkistamassa ja sillon on ihan turha huudella, saati koittaa ottaa pentua kiinni. Sinne mennään spiderjalat viuhuen. Tänään hyvä esimerkki oli, kun kaukana meni lenkkeilijä. Sehän piti lähteä ottamaan kiinni, vaikka lenkkeilijöitä on ohitettu ja Siiseli on alkanut itse ottaa kontaktia ohitettavien juttujen kohdalla. Jännä juttu, että kuitenkaan itse ihminen ei sitten kiinnosta vaan tälläkin kertaa ihminen käytiin hienosti kiertämässä ja sitten satasta takasin. Tämä on vissiin jotain paimenen omaa kivaa.

Käytiin myös K-Raudassa aitaostoksilla, että kengät saadaan turvaan. Sinne se pentu käveli kauppaan ihan ite todella reippaasti. Mikään ei jännittäny ja piiska roikkui koko reissun lepposasti. Tosin eilen illalla Siiseli veti kunnon hepulit koirapuistoa ohitettaessa, missä oli kolme isoa mustaa nöffiä. Hurjana piti puolustuspuhetta ja sai Rudinki siihen hämmentyneenä mukaan. Onneksi Rudi tajus nopeesti, että eihän tässä nyt mitään oo ja relas. Mutta Siiseli jatkoi. Saatiin kuitenkin pentu siihen hetkellisesti rauhottumaan ja uskalsi katsella kauempaa ihan hiljaa. Jäi pöhinä ja hepulointi vähän päälle ja sai kotona vielä muutaman hepulin. Jatketaan harjoituksia. Muuten Sisu ei kyllä muista koirista ole välittänyt. Kait se oli jotain roturasismia tai muuta pentuhömpötystä. Ite on vaan välillä niin pihalla, kun ei aina muista kuinka pennulle tulee koko ajan uusia juttuja vastaan. Nopeasti tuo pentuaika näköjään unohtuu. Se vielä tekee tästä mielenkiintoista, kun toisinaan häntä ei pelota yhtään mikään ja taas joskus sitten jännitellään vähän joka juttua. Mutta on se niin kiva ja helppo totuttaa tuollaista järkevää pentua, joka ei kuitenkaan kauhuissaan ole. Rudi vähän hämmästelee pennelin oivalluksia, mutta näkee myös kuinka pentu ottaa hyvää mallia Rudista. 

Saatiin myös mielenkiintoinen reaktio Sisusta, kun pojat kävi uimassa. Rudi kävi vetämässä pitkää lenkkiä ja Sisu kiljuu rannalla. Vähän on tuo uintitekniikka Sisulla vielä hakusessa, mutta eiköhän sekin saada kesän aikana kuntoon. Meni niin syvälle kuin uskalsi ja koitti ottaa Rudia persuskarvoista kiinni ja pelastaa rantaan. Sen jälkeen kiljui jostain syystä koko matkan autolle. Hätä ja huoli Rudista tais vähän jäädä päälle. Ihmiset hivenen tuijotti. Rudia saatto vähän hävettää Sisun kiljuminen. 

Tältä näytti reissun jälkeen.

Rudi lunttaan, että katosko se. Sohvan taus on Rudin valtakuntaa ja Rudi sen todella hienovaraisella murinalla kertoi hälle.

Uutta putkeen

Me nyt tahkotaan urakalla tätä ALOa ja katotaan millon edetään. :D Tänään tosiaan toinen ALO-luokan koe ja pisteitä 142,5, sijoitus 5/8. Tänään ei oikeastaan mitään muuta menny pieleen kuin paikkamakuu. Muuten kyllä Rudi teki about omalla tasollaan. Tosin vuoti, mutta jos jotain hyvää niin ois voinu vuotaa pahemminki. :D Paikkana Malminkartanon sirkuskenttä ja tuomarina Timo Pussinen.

Sitten analysointia:

Luoksepäästävyys: 9
Lähti sivulta liikkeelle. Muuten kyllä Rudiksi sievä ja hillitty olemus. 


Paikkamakuu: 0
Oli sivusta katsottuna paineistuneen oloinen. Tuntui käteen ihan ulalla olevalta. Katteli vaan kehän ulkopuolelle ja ignooras mut. Meni maahan valuen suoraan lonkalle ja katso pois päin musta. Joko otti musta painetta tai häiriö+keskittyminen(+minä) teki tilanteesta liian haastavan. Oliko sitten liian alhainen mielentila vai mikä. Itse koitin omasta mielestä olla tosi rento ja ajatella kivoja juttuja. Oli ehkä jotain about 20-30 sekuntia, jos sitäkään. Nousi ja lähti tuleen luokse korvat luimussa. En muistaakseni komentanut tai muuta ennen käskyä, että hankala sanoa, mikä sitten oli "syy". Mutta treeniä, treeniä. Oli aika sori asenteella, että ehkä se olin minä...


Seuraaminen kytkettynä: 7
Ei kyllä parasta Rudia. Haahuili, mutta yllättävän ok. Tai ei se nyt ok ollu, mutta ei niin huonoa kuin vois olla. Ollaan treenattu tätä sen pari kertaa. Pisteitä lähti ääntelystä.

Seuraaminen vapaana: 7
Parempi vire, mutta ihme haahuilua. Meni käännöksessä hukkaan ja jouduin antamaan kaksoiskäskyn. Täyskäännös aika ok. Tässäkin ääntelyä, mutta aika vähäistä. Eli ehkä ollaan menossa kuitenkin parempaan päin. Toivottavasti. :) Kiva seuraamispätkä, kun heti alkuun juoksua, joten pääs heti antaa haahulijalle uuden käskyn. :D


Liikkeestä maahanmeno: 10
Meidän bravuuri. En tiedä oliko parasta Rudia, koska osaa mennä alas ihan supersäpäkästi. Mutta ei sen  väliä, pisteet kertoo, että hyvä oli. Paitsi käskyä antaessa mietin, että oliko tää nyt oikea liike vai pitikö olla seisominen?! :D Vissiin jännitti, vaikka ei tuntunut siltä. 


Luoksetulo: 9
En tiedä mistä lähti piste. Ainaki pa ja eteentulot oli vinoja. Tosin eteentulo oli erittäin hyvä siihen nähden, että vielä joku aika sitten tuli vinoon minne sattui. Tais ehkä tässä sanoa piippaamisesta jotain.


Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9
Hyvin meni. Kuulemma pari steppiä oli tullu, joten siitä piste pois. 


Estehyppy: 9
Oli melkoisen ulalla käskyn annossa. Kontakti tippu heti, kun sanoin valmis. Samalla skeittiparkille tuli tietty kasa potkulautoja, jotka vei huomiota. Muuten hyppäs tosi hyvin ja jämäkkä seisahtuminen. Sitten otti muutaman askeleen, kun menin luokse. 


Kokonaisvaikutus: 8 1/2
Ääntelystä lähti pisteitä. Muuten tuomari kehui meidän yhteistyötä ja Rudia kovasti. Me kuulemma ollaan huippu pari ja koira tykkää tehdä hommia. Pientä viilausta tietty, mutta muuten tykkäs meidän tekemisestä kovasti. 


Oli äärettömän huippu juttu, kun oli ulkopuolisia silmiä, jotka heti suorituksen jälkeen antoi palautetta. Kiitos Mia ja Sara. Ootte arvokkaita. :) Muuten mulla oli itsellä aika hyvä fiilis ja kokeessa oli mukava tunnelma. Tuomarikin oli erittäin lempeän oloinen ja jutteli paljon. Tuomarilla oli hyvä tyyli antaa palautetta, joten sekin laski varmasti jännitystä. Tuntui, että koko päivän koirilla oli ollut erinäisiä ongelmia. En tiedä, mikä sitten sekoitti pakkaa. Vaikka tietenkin oon vähän pettynyt, kun ykkönen ei taaskaan ollut kauheen kaukana ja aivan mahdollinen. Silti oon tyytyväinen.
Asiat joita pitää alkaa työstää:
1. Edelleen sen oikean koevireen löytyminen. Nyt oon namittanut aika paljon, koska helposti lähtee lapasesta leikillä ja vuotamisen riski on olemassa.
2. Varma paikkamakuu. Tässä on tullut takapakkia.
3. Kisarutiini. Eli kokeenomaisia treenejä. Haahus kaikki liikkeiden välit ja oli kova työ saada skarppiin.

Uusia kisoja vaan kalenteriin ja heti muutamat putkeen, kunhan saa tietää kesän työvuorot.

Siiselistä muutama sananen. Hän nyt tietty oli mukana kisaturistina. Voi, että voikin pieni olla pätevä. Toinen hurjan tarkkana oli heti hakemassa kontaktia eikä välittänyt mistään. Pienen palautteen jouduin antamaan, kun oli niin hurjana antamassa kunnolla köniin nuoremmalle sakupennulle. Myöhemmin kuitenkin pystyttiin syömään samaa keppiä ilman riitoja. Mutta sisukas pieni perkele tuolla nössön kuore alla on. :D Sisu sai oikein hyvän kokemuksen myös kurnuttavasta kelpiestä, josta ei aivan tienny mitä sen päässä liikkuu. :D Hyviä asioita nähtävästi kelpien päässä liikkui. :D
Sisustakaan ei voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle, vaikka onki melkoinen jästi välillä. :D

Arkeen ripaus mustavalkoista täplikkyyttä

Sitten viimesen meille muutti Sisu. Siiselistä tuli citykoira heti kertaheitolla. Maisemat muuttui mukavista maalaismaisemista uusiin jänniin paikkoihin kaupungissa. Sisu on lyhyesti sanottuna aivan loisto tyyppi.

Ensin se hämmensi meitä ahneudellaan. Sisälle päästyään meillä ei turhia kohteliaisuuksia jaettu, kuten "anteeksi, missä teillä on keittiö. voisin ottaa lasillisen vettä" vaan sinne löydettiin ihan ilman apua ja imuroitiin pöydiltä ja laittialta kaikki, mitä irti lähti. Sen jälkeen maistui vesi. Ihmiset oli jo monta askelta jäljessä, kun odotimme Sisun ehkä tutkivan uutta kotiaan rauhallisesti tmv. Mitä turhia. Hän tuli selvästi jäädäkseen ja osasi heti ottaa paikan haltuun. Kumma juttu, kun Rudillekin nykyään maistuu tuo ruoka...

Seuraavaksi Sisu alkoi esittelemään muita taitojaan. Korkeaan jenkkisänkyyn päästiin ihan helposti. Tämä vähän aiheutti ehkä sydämen tykytyksiä vaikka muuten sänkyyn kyllä saa tulla luvan kanssa. Kappas, Rudikin alkoi viihtymään sängyssä pidempään kuin sen minuutin. Sen jälkeen itselleni tuli noutaja unille, mutta täällä oli vielä löydetty kaikkia oikein mukavia juttuja kuten hikiset treenikamat, vessapaperirullat... Rudi ei yhtään auttanut asiaa, kun kaikki mitä Sisu kantoi suussa kelpasi vetoleikkiin. Näin sitä pentua palkitaan.

Ei sitä edes ole tajunnut miten helppoa aikuisen koiran kanssa nykyään on. Miten mää ees oon opettanut menemään lenkin jälkeen vessaan ja odottamaan siellä? Nyt se on sitä, että pitää olla nappaamassa pentu, koska hänestä on tärkeintä tarkistaa aina ensin keittiö. Sen jälkeen voidaan pestä tassut. Ehkä. Myös se, että mitä kaikkea tuolta maasta löytyy saattaa olla ruokaa. Ainakin se pitää tarkistaa. Viimeksi honkkeli jaloilla päästiin jo aikamoista kyytiä karkuun aarre suussa, että sen jälkeen joutu remmiin tarkkikselle.

Rudista tää on tällä hetkellä ihan parasta. Ekana yönä aloitettiin leikki 04.30. Tosi kiva. Oli muuten aivan turha yrittää muka jotenki keskeyttää sitä ja ohjata koirat nukkumaan. Annettinpa olla. Nyt sitten homma on kuitenkin rauhottunut jo huomattavasti, kun Rudi on tajunnut, että toi taitaaki kuulua kalustoon. Viime yö nukuttiin jo ihan kympistä aamu kuuteen. Sen jälkeen, kun Nokialainen pärähtää soimaan niin se saa aikaan sellasen sirkuksen, ettei toista ole nähty. Sattuipa jo kerran Nokilaisherätyksen aikaan Sisu olemaan mulla vessassa tassupesulla, niin voi hyvän tähen. Aivan kuin hän kuolis nälkään just sillä sekunnilla ja, kun vessasta pääsi niin raivolaukkaa keittiöön. Ehdollistunut?! :D Ja nimenomaan äänen pitää olla Nokialaisesta muilla ei väliä.

Sisu pääsi jo treenikentän reunalle vierailemaan. Oikein mallikas oli. Eikä kyllä mitään ihmeitä ole ilmennyt. Kaikki uudet jutut kohdataan oikein reippaasti ja hieman harkitsevaisesti. Tosin itsevarmuus on jo parin päivän aikana kasvanut hurjasti. Porsaan muotoinen betoniporsas on tähän asti ollut jotain pelottavinta. Meidän maalainen.

Rudi on ottanut uuden tulokkaan oikein hyvin vastaan. Juuri niin kuin vähän odotinkin. Hyvin osaa pitää pennun pois omilta ruoilta ilman mitään suurempia rähinöitä. Ennen Rudi ei ole ruokaa puolustanut, mutta meidän säännöissä sanotaan, että omat ruoat ja niistä säännöistä pidetään kiinni. Tavallisesti siinä on kuitenkin joku ohjaamassa Sisua omalle kupille, jos sattuu harhautumaan. Rudi tietää tosi hyvin, että ihminen kyllä pitää järjestyksen ja sillon ei tartte murista. Mutta tyypit tulee kyllä tosi hyvin juttuun toistensa kanssa. Lisäksi Rudi on super hyvä leikittäjä.

Poikien laatuaikaa

Puhelu 1.

Herra X: Kuinka kauan se paikkamakuu kestää?

Minä: 2 minuuttia. Kuin? 

X: Ok. Hei. *klik.

Puhelu 2.

Herra X: Aivan helppoa. Oisko jotain haastavampaa?

Minä: Kuinka pitkä matka sulla oli?

Herra X: (laskee ja saa 14 miehen askelta.)

Minä: Ok. Aivan hyvä. 

Herra X: Oliko jotain haastavampaa? Tää oli ihan helppo. 

Minä: Ottakaan vaikka seuraamista.

Herra X: Otettu jo. Liian helppoa.

Minä: No, ottakaa jääviä. 

Herra X: Otettu jo maahanmenoa silleen liikkeestä.

Minä: Ottakaa seisomista.

Herra X: *klik.

Puhelu 3.

Herra X: Mitä sitten teen, kun koira jäi seisomaan?

Minä: Ööö. Kävelet sen viereen takas ja vapautat siitä. 

(Kuuluu kävelyä ja koiran kehumista.)

... 

Hyvin treenattu koira. Että eiku kokeisiin... :D

Ja mitä opimme, että ei anneta sen pipon kiristää. :D

Pätevä maastokauden avaus

No, nyt se on selvitetty millä meidän bc väsyy. Ensin yhtenä päivänä hurjan pätevä hakukauden aloitus. Neljä maalimiestä. Kaksi etukulmaa, jotka nousi suht. hyvin. Olin aika epäileväinen, kun viime kausi meni nyt miten meni. Kivasti, mutta jäi vielä parannettavaa. Nyt pistot oli hyviä, vielä niissä oli selkeästi haku tuulelle, mutta eipä sitä voi tietää, mitä ne aattelee siellä töitä tehdessään. Mutta selkeä kuva Rudilla oli joka kerta. Olin tyytyväinen työskentelyyn, koska maasto oli haastava. Kolmas oli puolessa välissä ja eipä ois voinu olla parempi, kun vieraan ison miehen kanssa leikki niin hienosti! Huippu. Tällä kolmannella pistolla tosin pisto oli aika kaareva, mutta toinen pätevämpi teki kaarron kanssa joten epäilen maaston muotoa. Viimeisellä ukolla sitten tuli haukku ja sitten täys hiljaisuus. Ja sitten loput haukut. Tiedä häntä johtuiko Rudin rakastamasta ihmisestä, joka ei ennen ole meillä maalimiehenä ollut vai sitten pressusta. Toimi kuitenkin alkuhämmennyksestä huolimatta hyvin ja maalimiesten mukaan aivan pätevä. Minähän en olisi voinut tyytyväisempi olla, kun hieman epäilevästi suunnitelin radan. Kyllä se aina yllättää. <3

Seuraavana päivänä oltiinki sitten paimentamassa. On siitä vaan niin moneksi. En siitä nyt lähde sen enempää ruotimaan, kun en lajista edes paljoa tiedä. :D Mutta hyvin meni ja en ois taaskaan uskonut, että heti ekalla alkaa moodi löytymään. Upeaa puudelilta!

Kiitos S-teamille ja Sabinalle kuvista!

Kolmantena päivänä sitten leikitetään sakupentua ja ollaan yökylässä. Joten sen seurauksena leikit alkavat 05.00. Jes! Hyvää vappua vaan! Sitten jopa Rudi alko olemaan kyllästynyt ja väsynyt. Joten tiistain rauniot meni ihan häneksi. Tiesin sen ja osasin varautua, joten treenit oli lällyhelpot ja silti Rudi oli, että oisko jo vipa ukko?

Muuten rauniot on mennyt äly kivasti, viimeksi otettiin nin luulot pois, että hänhän ei mitään pilipalia ja nosti heti vipan ukon. Tultiin sitten käänteisessä järjestyksessä rata ja hyvin nousi. Tietääpä ainakin, että tänä kesänä voi alkaa todella jo vaatimaan.

Kertakaikkiaan nyt on menny kaikki treenit nappiin. Pitäis ryhdistäytyä, että sais kaiken ylös tarkemmin raportoitua. Nyt olen itse huomannut toista neuvoessa, että mitä kaikkea hölmö ohjaajana tekeekään ja kuinka sitä tyhmänä esittää koiralle asiat vaikeasti, kun ne voi esittää helpostikin. Sekä sen, että kun helppoja pieniä kuvioita hinkkaa niin vaikea kokonaisuus toimiikiin yhtäkkiä, aivan yllättäen.

Nyt on niin varma fiilis tosta koirasta, että pitää vaan muistaa "luota koiraan". Mitä tykkään kyllä muille hokea... :D

Loppuun vielä muutama kuva.

Lampaat hanskassa ja hanskat...

Rudi kovin koitti olla tukena Sämpylälle uintihommissa.

Hyvän mielen asioita

Mua oli muistettu jopa kahdella haateella, joten tässäpä tulee hyvvää mieltä sitten kerrakseen. :D Haaste tuli Sabinalta ja Mialta. 


Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. Rudin onnellinen ilme. Se ilme, kun se kaahottaa tuolla metsässä ja pysähtyy välillä tarkastamaan missä oon. Se ilme, kun se juoksee kohti ihan vain "koskettaakseen". Se ilme, kun siitä näkyy se eläimen vilpittömyys ja onnellisuus. Se ilme, minkä kaikki yhdessä tekeminen saa aikaan. Se on parasta.

2. Hyvän mielen saa onnistuneesta juoksulenkistä. Erityisesti mieltä taas parantaa, jos Ruippa on vetänyt kans kivasti. Liikunnalla on ihmeellinen voima tuoda hyvää mieltä.

3. Treenit ylipäätänsä. Ihan sama mitä treenataan ja yleensä kenen kanssa vaan, niin tuo hyvää mieltä. Sillä ei ole väliä onko treeneissä onnistumisia vai epäonnistumisia. Samankaltaisessa seurassa on vaan niin mukava vaihtaa ajatuksia. Aina on jäänyt jotain käteen.

4. Toimettomana oleminen. Välillä hyvää mieltä tuo ainoastaan vaan oleminen. Kesällä sitä varmasti osaa arvostaa eri tavalla tämän keväisen jälkeen.

5. Ulkoileminen. Mieluiten metsässä, missä ei tule vastaan ketään. Luonnossa on sitä taikaa, joka tyhjentää pään ihan totaalisesti.

6. Kattava brunssi kotona. Ei ole parempaa.

7. Tietenkin myös hyvä ruoka, juoma ja seura. Syöminen on heti kärkipäässä lempiharrastuksia. :DD

8. Se, että voi lähteä ulos ilman takkia eikä palellu heti oven avauksella. Kevät ja kesä <3.

9. Hyvää mieltä tuo myös muille hyvää mieltä tuovat asiat. Liittyi ne sitten mihin tahansa niin, jos toinen henkilö on onnellinen ja iloinen siitä, niin se tuo myös minulle hyvää mieltä toisen puolesta.

10. Tästä olen tainnut aiemminkin mainita jossain yhteydessä, mutta mainitaan uudestaan. :D Eli hyvää mieltä tuo aivan uusi maailma, joka avautui Rudin hankkimisen jälkeen. Se on jotain aivan parasta parsaa.

11. Se, kun koiralla alkaa olemaan herneet järjestyksessä ja siihen voi luottaa tilanteeessa kuin tilanteessa. Useamminkin voisi. Ettei vaan pääsisi elämässä helpolla niin joskos sitä jo toista tähän pitäis ottaa. :D

12. Uusi työpaikka. Aivan kuin kääntäisi taas elämässä sivua ja etenisi kohti seuraavaa etappia.

13. Se tunne, kun asiat alkaa järjestymään.

14. Tänä aamuna huomasin ensimmäistä kertaa esseen kirjoittamisen tuovan hyvää mieltä. Sen vuoksi, koska kevään aikana olen oppinut tehokkaaksi esseen kirjoittajaksi. Ei siitä vieläkään nauti. :D

15. Nukkuminen. On ihana herätä omaan tahtiin ja pitkällä kaavalla. Erityisen ihanaa on herätä pienen paimenen läpi tunkevaan katseeseen.


Kaikki ketä oisin halunnu haastaa niin on varmaan jo haastettu enkä kehtaa useampaan kertaan haastaa ketään. :D Mutta erään haluan haastaa ja se on Sara. :)

..."mittari näyttää tuhatta ja sataa, ja jarrut on epäkunnossa."

Rudi on päässyt mökkeilemään, kun minä olen pitänyt muuten kivaa, kuten tehnyt kouluhommia, kouluhommia ja kouluhommia. Rudi on ottanut ihan sydämen asiakseen eläkeläisten virkeänä pitämisen vai meneekö se toisin päin. Sitä mieltä Rudi on, että eläkeläiset tartttevat apua aika monissa askareissa, kuten pihahommissa, nuotion vahtimisessa, jäiden rikkomisessa, lumitöissä... ja oikeastaan aivan kaikessa. Aikamoinen bc, kun kykenee pitämään rotia ylä- ja alapihalla yhtäaikaa. Sehän onnistuu supermoodilla. Eli vitosta silmään. Mökkimoodihan menee päälle itsestään, kun auto kurvaa mökin pihaan. Autosta ulos päästyä Rudi tapaa juosta mökkiä ympäri niin kauan kunnes käsketään sisälle. Ja tosiaan kyseessä ei ole pieni ja söpö mökki vaan ihan kunnon talo isolla pihalla. Siinä läänissä onki vahtiminen.

Viime viikonloppuna pääsin todistamaan reippaan bc-partiolaisen toimia mökillä. Hyvin oli avuksi risusavotassa ja lumihankien hajottamisessa. Jos joku sattui janojuomansa laittamaan hankeen hetkeksi, niin Rudi piti huolen, että juoma ei sinne unohtunut. Se nostettiin alta aikayksikön. Etevä esine-etsijä. Talviturkkikin otettiin pois salaa. Lisäksi mökillä on ihan omat säännöt joihin minulla ei ollut kuulemma asiaa puuttua. Täytyy omaa vannetta vähän löysätä, että koira tuskin rikki menee, jos joskus saakin hieman rellestää ja rikkoa sääntöjä (lue: mökillä ei ole sääntöjä). Suokaamme nämä juhlaviikonloput niin ihmisille kuin myös Struikkaselle.

Ja jäämme jännityksellä odottamaan miten päin sipulit nousevat maasta ja mitä sieltä nousee. Eräs, kun taisi käydä ylä- ja alapihalla sipulit viime syksynä kertalleen oma-aloitteisesti kääntämässä.